Mitkä ovat lapsen kuulovaurion merkit?

Tärkeimmät huomiot

Lapsen kuulovaurion merkit eivät ole aina ilmeisiä, ja moni vanhempi yllättyy huomatessaan, että lapsella voi olla merkittävä kuulovaurio kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin kukaan huomaa sitä. Toisin kuin murtunut käsivarsi, kuulovaurio ei jätä näkyvää jälkeä. Sen sijaan se näkyy käytöksen muutoksina, puheen viivästymisenä ja koulunkäynnin haasteina, jotka on helppo tulkita väärin – tarkkaamattomuudeksi, itsepäisyydeksi tai hitaaksi puheen kehitykseksi. Lasten audiologit raportoivat johdonmukaisesti, että lievän tai keskivaikean kuulovaurion diagnoosi-ikä on keskimäärin selvästi yli yhden vuoden, vaikka vastasyntyneiden kuuloseulonta on laajasti käytössä muun muassa Suomessa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Moni perhe pohtii myös ennaltaehkäisevää kuulonsuojausta tulevaa melualtistusta varten – arjen korvatulpista lasten meluohjeisiin asti.

Miksi lapsen kuulovaurio jää huomaamatta niin pitkäksi aikaa?

Lapsen kuulovaurio jää usein pitkäksi aikaa huomaamatta, koska lapset sopeutuvat. Lievästä tai keskivaikeasta sensorineuraalisesta kuulovauriosta kärsivä lapsi oppii usein tarkkailemaan kasvoja, täydentämään puutteita asiayhteydestä ja vaikuttamaan siltä, että pysyy mukana tutuissa tilanteissa riittävän hyvin. Kotona, jossa ympäristö on ennakoitava ja aikuiset kääntyvät luonnostaan lasta kohti puhuessaan, vaurio voi jäädä lähes huomaamatta. Vaikeus tulee esiin vasta uusissa, meluisissa tai vaativammissa tilanteissa, kuten luokkahuoneessa, syntymäpäiväjuhlissa tai keskustelussa vieraan aikuisen kanssa.

Asian havaitsemista vaikeuttaa se, miltä kuulovaurio todella kuulostaa lapsen näkökulmasta. Simpukan tai kuulohermon vaurioittama sensorineuraalinen kuulovaurio ei vain hiljennä ääniä, kuten äänenvoimakkuutta kääntäisi pienemmälle – se vääristää niitä. Tietyt taajuudet, erityisesti korkeat konsonanttiäänet kuten f, k, p, s ja t, on vaikeampi erottaa, kun taas matalammat äänet pysyvät suhteellisen selkeinä. Tällaisesta kuulovauriosta kärsivä lapsi kuulee puheen ikään kuin sarjana vokaaliääniä, joista konsonantit puuttuvat tai hämärtyvät. Lapsi saattaa reagoida nimeensä huoneen toiselta puolelta, mutta silti kamppailla ymmärtääkseen, mitä hänelle sanotaan suoraan. Vanhemmat tulkitsevat ensimmäisen tilanteen todisteeksi siitä, että kuulo on kunnossa, ja miettivät kuukausia, miksi lapsi tuntuu jättävän huomiotta tavallisen keskustelun.

Johtumisvälitteinen kuulovaurio, jonka yleisin syy on välikorvan effuusio eli liimakorva, on lasten yleisin kuulovaurion muoto: siihen sairastuu ainakin kerran noin neljä lasta viidestä ennen 10 vuoden ikää. Tämä vauriotyyppi johtuu välikorvassa olevasta nesteestä, joka estää äänen kulkeutumisen sisäkorvaan. Koska liimakorva tulee ja menee, lapsen kuulo voi olla normaali yhden viikon ja heikentynyt 25–40 desibeliä seuraavan, mikä tekee tilanteesta epäjohdonmukaisen ja hämmentävän sekä vanhemmille että opettajille.

Mitkä ovat pienten lasten kuulovaurion käytösoireet?

Pienten lasten kuulovaurion käytösoireet näkyvät selvimmin verrattuna odotettuihin kehitysvaiheisiin. Kolmen kuukauden ikään mennessä vauvan pitäisi säikähtää tai reagoida äkillisiin koviin ääniin ja alkaa kääntää katsettaan uuden äänen suuntaan. Kuuden kuukauden iässä lapsen pitäisi tunnistaa vanhemman ääni, kääntyä luotettavasti äänen suuntaan kummaltakin puolelta ja alkaa jokeltaa vaihtelevin sävyin. Vuoden ikään mennessä useimmat lapset sanovat muutamia sanoja, reagoivat johdonmukaisesti omaan nimeensä ja jäljittelevät ympäriltään kuulemiaan puheääniä.

Kun lapsi ei saavuta näitä kehitysvaiheita, kuulovaurio on yksi ensimmäisistä selityksistä, jotka audiologi ottaa huomioon. Yhdysvaltain CDC (Centers for Disease Control and Prevention) tarjoaa näyttöön perustuvaa ohjeistusta kuulovaurion tunnistamiseen ja vauvojen ja lasten kehitysvaiheisiin. Vauva, joka ei säikähdä äkillistä ääntä, ei reagoi kutsuttaessa näkökentän ulkopuolelta tai ei jokeltele kuuden kuukauden ikään mennessä, tulisi ohjata viipymättä lasten audiologin arvioon. Yhdysvaltain Joint Committee on Infant Hearing -komitea suosittelee, että jokaiselle vastasyntyneiden kuuloseulan läpäisemättömälle vauvalle tehdään täydellinen audiologinen arvio ennen kolmen kuukauden ikää, ja että vauva otetaan varhaiskuntoutuksen piiriin kuuden kuukauden ikään mennessä, jos pysyvä kuulovaurio varmistuu. Tämä aikataulu perustuu siihen, että aivojen kuuloradat kehittyvät nopeimmin elämän kolmen ensimmäisen vuoden aikana, ja tänä aikana asianmukaista kuntoutusta saava lapsi saavuttaa johdonmukaisesti parempia puheen ja kielen tuloksia kuin myöhemmin tunnistettu lapsi.

Muita käytösoireita taaperoilla ja pienillä lapsilla ovat korvien toistuva vetäminen tai hierominen, säikähtäminen tai hämmentyminen, kun puhutaan takaa, sekä se, ettei lapsi herää uneen normaalisti herättäviin ääniin. Osa kuulovaurioisista lapsista muuttuu ajan myötä hiljaisemmaksi ja vähemmän äänekkääksi, kun he saavat vähemmän kuuloista palautetta omasta puheestaan – vanhemmat kuvaavat tätä joskus siten, että lapsi ”vetäytyy omaan kuoreensa”.

Miten kuulovaurio näkyy kouluikäisellä lapsella?

Kouluikäisellä lapsella kuulovaurio näkyy useimmiten luokkahuoneen haasteina ja puheen selkeyden muutoksina. Lapsi, joka istuu luokan takana ja kamppailee suullisten ohjeiden noudattamisessa, pyytää opettajaa toistamaan usein tai suoriutuu johdonmukaisesti paremmin kahdenkeskisissä tilanteissa kuin ryhmässä, tulisi ohjata kuulon arviointiin. Taustamelu paljastaa kuulovaurion tässä iässä erityisen selvästi, koska se poistaa asiayhteyteen ja huulilta lukemiseen liittyvät vihjeet, joita osittaisesta kuulovauriosta kärsivä lapsi käyttää tiedostamattaan.

Puheen kehitys on toinen selvä merkki. Sensorineuraalisesta kuulovauriosta kärsivät lapset jättävät usein pois tai korvaavat sanojen lopussa olevia hiljaisia konsonantteja, jolloin sanan viimeinen äänne voi hävitä puheesta kokonaan. Tämä eroaa tavallisista puheen kehitysvirheistä, koska ilmiö on johdonmukainen ja liittyy juuri siihen taajuusalueeseen, jota lapsi ei kuule selkeästi. Puheterapeutti, joka arvioi lasta puheen viivästymän vuoksi, ohjaa yleensä audiologian arvioon tunnistaessaan tämän konsonantteihin liittyvän kaavan, sillä puheongelman hoitaminen ilman taustalla olevan kuulovaurion tunnistamista ja hoitamista johtaa harvoin pysyviin tuloksiin.

Opettajat huomaavat usein ensimmäisinä perheen ulkopuolisina aikuisina lapsen kuulovaurion merkit. Yleisimmin raportoituja käytösmalleja ovat se, että lapsi katsoo ensin luokkatovereitaan ennen ohjeen noudattamista sen sijaan, että reagoisi suoraan, ymmärtää puhuttua tietoa epäjohdonmukaisesti suhteessa yleiseen älykkyyteensä, turhautuu tai vetäytyy ryhmäkeskusteluissa ja suoriutuu selvästi paremmin aamulla kuin iltapäivällä – mikä voi kertoa väsymyksestä, joka johtuu heikentyneen kuulon kompensoimiseen tarvittavasta ylimääräisestä keskittymisestä. Luokkahuoneen melun ja tarkkaavaisuushaasteiden yhteydestä kerromme lisää artikkelissamme luokan melu ja ADHD.

Alla oleva taulukko tiivistää yleisimmin raportoidut kuulovaurion merkit eri ikäryhmissä sekä tilanteet, joissa ne yleensä ilmenevät:

Voiko melualtistus aiheuttaa lapselle kuulovaurion?

Kyllä, melualtistus voi aiheuttaa lapselle pysyvän sensorineuraalisen kuulovaurion, ja vaurio on täysin ehkäistävissä, kuten Terveyskirjasto (Duodecim) kertoo. Sisäkorvan simpukan aistinkarvasolut tuhoutuvat pitkittyneessä tai äkillisessä altistuksessa yli 85 desibelin äänille, eivätkä ne uusiudu. Maailman terveysjärjestö (WHO) yhdistää merkittävän osan lasten kuulovaurioista ehkäistävissä oleviin syihin, kuten voimakkaalle äänelle altistumiseen. Tarkempia ohjeita ikäkohtaisesta turvallisesta melualtistuksesta löydät artikkelistamme mikä melutaso on turvallinen lapsille. Yhdysvaltain CDC:n mukaan noin 15,2 %:lla yhdysvaltalaisista 12–19-vuotiaista lapsista ja nuorista on jo mitattavissa matala- tai korkeataajuinen kuulovaurio toisessa tai molemmissa korvissa, ja meluperäinen kuulovaurio on yksi tähän vaikuttavista tekijöistä.

Lapsille merkityksellisimpiä melulähteitä ovat kuulokkeiden käyttö kovalla äänenvoimakkuudella, live-konsertit ja urheilutapahtumat, ilotulitteet sekä vanhemmilla lapsilla osa-aikatyön melu. Tavallinen kuuloke voi yltää 100–110 desibeliin täydellä äänenvoimakkuudella, mikä ylittää selvästi rajan, jonka jälkeen simpukkavaurio alkaa kertyä ajan myötä. Lasten audiologian tutkimuskirjallisuus osoittaa johdonmukaisesti, että nuoret kuuntelevat usein äänenvoimakkuuksilla ja kestoilla, jotka audiologit luokittelevat vaarallisiksi.

Meluperäinen kuulovaurio on erityisen huolestuttava siksi, että se ilmenee yleensä vähitellen ja kivuttomasti. Kovassa konsertissa tai tapahtumassa käynyt lapsi saattaa huomata tilapäistä soimista korvissa (tinnitusta) tai kuulon vaimenemista muutaman tunnin ajan tapahtuman jälkeen. Tämä tilapäinen kuulokynnyksen muutos korjaantuu usein seuraavaan aamuun mennessä, minkä vuoksi sekä lapset että vanhemmat olettavat helposti, ettei pysyvää vauriota ole syntynyt. Todellisuudessa toistuvat tilapäisen kuulokynnyksen muutoksen jaksot kertovat siitä, että simpukan aistinkarvasolut kuormittuvat ja pysyvä vaurio kertyy jokaisella altistuskerralla. Yksittäinen erittäin kova ääni, kuten korvan lähellä räjähtävä ilotulite, voi aiheuttaa välittömän ja pysyvän kuulovaurion.

Tässä kohtaa ennaltaehkäisevästä kuulonsuojauksesta tulee lapselle aidosti merkityksellinen, ei vain varotoimi. 3–12-vuotiaille lapsille, jotka käyvät meluisissa tapahtumissa, matkustavat lentokoneella, jossa matkustamon melu yltää jatkuvasti 85–105 desibeliin, tai viettävät muuten aikaa meluisissa ympäristöissä, hyvin istuvat lääketieteellistä silikonia olevat lasten korvatulpat tarjoavat käytännöllisen ja tehokkaan suojakerroksen. Bollsen Kidz+ on valmistettu BPA-, PVC-, lateksi- ja kadmiumvapaasta lääketieteellisestä silikonista, sen sertifioitu vaimennusarvo on SNR 24 desibeliä, ja se on suunniteltu erityisesti lasten korvakäytäviin. Kaksilamellinen muoto mukautuu yksilölliseen korvakäytävään heti ensimmäisellä käyttökerralla, kiinnitetty tartuntaläppä helpottaa poistamista pienillä käsillä, ja jokainen pari on uudelleenkäytettävä jopa 100 kertaa. Kattavan vertailun kuulonsuojausvaihtoehdoista eri ikäryhmille ja tilanteille löydät oppaastamme parhaat korvatulpat lapsille.

Mitä eroa on tilapäisellä ja pysyvällä kuulovauriolla lapsella?

Lapsen tilapäinen kuulovaurio johtuu useimmiten liimakorvasta tai lyhytaikaisesta melualtistuksesta, ja se korjaantuu, kun taustalla oleva syy hoidetaan tai poistuu. Pysyvä kuulovaurio tarkoittaa rakenteellista muutosta simpukassa, kuulohermossa tai aivorungon kuuloradoissa, eikä se korjaannu ajan tai hoidon myötä. Näiden kahden luokan välinen kliininen ero on tärkeä, koska se ratkaisee, tarvitseeko lapsi kuulokojeita, leikkausta, puheterapiaa vai pelkkää seurantaa.

Liimakorva aiheuttaa johtumisvälitteisen kuulovaurion, joka korjaantuu yleensä itsestään korvatorven kehittyessä – useimmilla lapsilla tämä tapahtuu noin 7–10 vuoden iässä. Jos neste ei poistu kolmen kuukauden kuluessa tai lapsella on toistuvia jaksoja, jotka vaikuttavat puheen kehitykseen tai koulunkäyntiin, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri voi suositella tärykalvoputkia. Nämä pienet putket asennetaan tärykalvoon lyhyessä yleisanestesiassa, ja ne päästävät ilman kulkemaan välikorvaan, mikä poistaa nesteen ja palauttaa kuulon muutamassa päivässä. Putket irtoavat yleensä itsestään 6–12 kuukauden kuluessa.

Sensorineuraalista kuulovauriota – oli se sitten perinnöllinen (50–60 % kaikista synnynnäisistä kuulovaurioista), sikiöaikaisen infektion kuten sytomegaloviruksen (CMV) aiheuttama tai syntymän jälkeen kehittynyt meluvaurio – hoidetaan, ei paranneta. Lievässä tai keskivaikeassa sensorineuraalisessa kuulovauriossa korvantauskuulokoje on tavallinen ensimmäinen hoitomuoto. Vaikeassa tai erittäin vaikeassa molemminpuolisessa sensorineuraalisessa kuulovauriossa, jossa kuulokojeista on vain vähän hyötyä vähintään kolmen kuukauden kokeilun jälkeen, sisäkorvaistute on seuraava suositeltava vaihe. Tutkimusnäyttö on johdonmukaista sen suhteen, että ennen yhden vuoden ikää – ja varmasti ennen kolmen vuoden ikää – sisäkorvaistutteen saaneet lapset saavuttavat selvästi paremman puhekielen kuin myöhemmin implantoidut. Lapsilla, joilla sisäkorvaistute ei sovellu puuttuvan tai hyvin pienen kuulohermon tai vaikeasti epämuodostuneen simpukan vuoksi, voidaan harkita aivorungon kuuloistutetta.

Milloin vanhemman kannattaa pyytää kuulotestiä lapselleen?

Vanhemman kannattaa pyytää kuulotestiä heti, kun huoli herää – varmuutta ei tarvitse jäädä odottamaan. Audiologit ja lastenlääkärit ovat tässä yhtä mieltä: pelkkä vanhemman huoli on riittävä kliininen peruste lähetteelle. Jos odottaa, kunnes lapsen puheen viivästymä on kiistaton tai kunnes opettaja nostaa asian esiin koulun arvioinnissa, on saatettu menettää kuukausia tai vuosia parasta kehitysaikaa.

Kuulon arviointia kannattaa pyytää muun muassa silloin, kun lapsi ei saavuta ikätasoisia puheen ja kielen virstanpylväitä, reagoi epäjohdonmukaisesti ääniin tai omaan nimeensä, nostaa television äänenvoimakkuutta jatkuvasti, vaikuttaa kuulevan paremmin hiljaisessa kuin meluisassa ympäristössä, tai kun opettaja tai päiväkodin työntekijä ilmaisee huolensa lapsen kuuntelemisesta – tai kun vanhempi yksinkertaisesti huomaa, että jokin tuntuu erilaiselta siinä, miten lapsi reagoi ympäristöönsä.

Suomessa vastasyntyneiden kuuloseulonta on vakiintunut osa äitiyshuoltoa, ja neuvolakäynnit seuraavat lapsen kuulon ja puheen kehitystä läpi varhaislapsuuden. Mikä tahansa kuuloon liittyvä huoli – oli sen esittäjä vanhempi, neuvolan terveydenhoitaja tai opettaja – riittää perusteeksi pyytää lääkäriltä lähetettä audiologian tai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin arvioon. Varmuutta ei tarvitse jäädä odottamaan. Yhdysvalloissa EHDI-ohjelmalla on samansuuntainen tavoite: vauvan tulisi saada diagnoosi 3 kuukauden ikään ja varhaiskuntoutuksen 6 kuukauden ikään mennessä, jos kuulovaurio varmistuu. Vastasyntyneiden seulonta ei kuitenkaan tavoita kaikkia tapauksia, joten seulan läpäissyt lapsi voi silti kehittää kuulovaurion myöhemmin. Siksi merkkien tarkkailu ja ammattilaisen puoleen kääntyminen on tärkeää missä iässä tahansa.

Tärkeintä, mitä vanhempi voi tehdä, on toimia huolensa perusteella sen sijaan, että odottaisi. Varhain tunnistettu ja hoidettu kuulovaurio – oli kyse kuulokojeista, puheterapiasta, luokkahuoneen mukautuksista tai melulta suojautumisesta – johtaa johdonmukaisesti parempiin tuloksiin puheen, kielen, oppimisen ja pitkän aikavälin elämänlaadun kannalta kuin sama tila myöhään tunnistettuna. Kuulojärjestelmä reagoi kuntoutukseen parhaiten elämän kolmen ensimmäisen vuoden aikana, ja kun tämä ikkuna sulkeutuu, sitä ei voi enää avata.