Korvatulpat vesiurheiluun: suojaa korvasi vedessä

Useimmat pakkaavat mukaan märkäpuvun, liivin ja sukelluslasit – kaiken oikean varustuksen. Mutta korvat? Ne eivät yleensä ole pakkauslistalla, ei ainakaan ennen ensimmäistä korvatulehdusta. Jos uit, surffaat, sukellat tai melot säännöllisesti, tämä artikkeli on sinulle. Riskit ovat todellisia, vaikutukset kertyvät ajan myötä, ja suojautuminen vie alle kymmenen sekuntia.

Mitä korvillesi oikeasti tapahtuu vedessä

Joka kerta kun pääsi menee veden alle, korvakäytäväsi altistuu kaikelle, mitä vedessä on: kloorille, bakteereille, kylmyydelle ja paineelle. Kerran tai kahdesti se ei ole ongelma. Satoja kertoja vuodessa toistettuna korvat alkavat oireilla.

Kaksi tilaa kannattaa pitää mielessä, jos harrastat vesiurheilua säännöllisesti:

Surffarin korva (eksostoosi)

Kylmä vesi ja tuuli saavat korvakäytävää verhoavan luun kasvattamaan ylimääräisiä luupatteja – tilaa kutsutaan eksostoosiksi eli surffarin korvaksi. Se kuulostaa dramaattiselta, ja onkin: kun luu alkaa kasvaa, se ei pysähdy itsestään. Ajan myötä kasvaimet kaventavat korvakäytävää, jolloin veden valuminen pois vaikeutuu, bakteerit pääsevät helpommin kiinni ja lopulta kuulo voi osittain heikentyä. Tutkimusaineisto vesiurheilijoiden korvariskeistä on toistuvasti yhdistänyt kylmän veden ja tuulen altistuksen korkeampiin eksostoosilukuihin surffaajilla.

Vaikein osa? Muutos etenee täysin huomaamatta. Luun kasvua ei tunne. Ainoa merkki voi olla, että vesi jää korvaan pidemmäksi aikaa jokaisen kerran jälkeen. Siinä vaiheessa kun olo muuttuu epämukavaksi, kasvua on tyypillisesti ehtinyt kertyä jo huomattavasti, ja tilanteen korjaaminen vaatii tuolloin yleensä leikkauksen – tässä vaiheessa kannattaa kääntyä korvalääkärin puoleen.

Uimarin korva (ulkokorvan tulehdus)

Siinä missä surffarin korva on pitkäaikainen rakenteellinen ongelma, uimarin korva syntyy nopeasti. Korvakäytävään jäävä vesi luo lämpimän, kostean ympäristön, jossa bakteerit lisääntyvät. Seurauksena on ulkokorvan tulehdus, joka aiheuttaa kipua, kutinaa, turvotusta ja joskus eritettä. Terveyskirjasto (Duodecim) nimeää pitkittyneen vesialtistuksen yhdeksi ulkokorvan tulehduksen taustatekijäksi. Jos korva on kipeä tai tulehtunut pidempään, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Uima-altaissa harjoittelevat ovat erityisen alttiita, koska kloorattu vesi heikentää korvan luonnollista suojakerrosta ja helpottaa bakteerien tarttumista. Myös avovesiuimarit, sukeltajat ja surffaajat altistuvat yhtä lailla – varsinkin lämpimissä merissä tai järvissä, joissa bakteerimäärät ovat korkeampia.

Miksi useimmat korvatulpat eivät sovi vesiurheiluun

Moni tarttuu apteekin vaahtomuovitulppiin, työntää ne korviinsa ja huomaa, että ne joko putoavat kesken harjoituksen tai vaimentavat äänen niin täysin, ettei kuule mitään. Kumpikaan ei toimi.

Vaahtomuovitulpat on suunniteltu meluympäristöihin – tehtaisiin, keikoille, rakennustyömaille. Ne vaimentavat äänen lähes kokonaan, mikä on juuri sitä, mitä vedessä ei haluta. Vedessä pitää kuulla aallot, valmentaja, muu porukka ja lähestyvät veneet.

Lisäksi tiiviys on ongelma. Vaahtomuovi puristuu kokoon ja laajenee tiivistääkseen – se toimii paikallaan olevassa korvassa. Mutta heti kun teet päätäsukelluksen, kaadut tai käännyt vedessä, tiiviys pettää ja vesi pääsee sisään joka tapauksessa. Kuulo on tukossa turhaan.

Ratkaiseva tekniikka: akustinen suodatin

Nykyaikaisten vesiurheilukorvatulppien läpimurto on akustinen suodatin – mikrotarkasti suunniteltu osa, joka toimii korvassa yksisuuntaisen venttiilin tavoin. Vesi ja roskat eivät pääse läpi, mutta äänet kulkevat.

Eri valmistajat toteuttavat tämän eri tavoin: vettähylkivillä verkkorakenteilla, keraamisilla Venturi-kanavilla ja tuuletetuilla kalvorakenteilla – kaikki ratkaisevat saman ongelman eri suunnista. Yhteistä niille on kyky pudottaa tulpan vaimennus selvästi matalammaksi, tyypillisesti 5–15 dB:n välille, samalla kun vedenpitävyys säilyy.

Vertailun vuoksi: tavallinen vaahtomuovitulppa vaimentaa noin 25–33 dB, jolloin keskustelu voi tuntua käytävän veden alla. Suodatettu vesiurheilukorvatulppa laskee vaimennuksen 5–15 dB:iin – suunnilleen sen verran kuin ero hiljaisen huoneen ja hyvin hiljaisen huoneen välillä. Eron huomaa hieman, mutta oleellinen kuuluu edelleen.

Tästä syystä Bollsenin Watersafe+:n ytimessä on akustinen suodatin. Se pitää meriveden, allasveden ja kylmän tuulen poissa korvakäytävästä samalla kun pysyt täysin läsnä harjoituksessa.

Mitkä vesiurheilulajit oikeasti vaativat korvasuojausta?

Lyhyt vastaus: mikä tahansa laji, joka altistaa korvakäytävän kylmälle vedelle säännöllisesti. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto muistuttaa, että kylmä vesi rasittaa kehoa laajemminkin – korvat eivät ole ainoa asia, josta kannattaa huolehtia. Osa lajeista on kuitenkin riskialttiimpia kuin toiset.

Surffaus

Suurimman riskin laji. Kylmä vesi yhdistettynä tuuleen luo ihanteelliset olosuhteet surffarin korvalle. Kaatumiset tarkoittavat toistuvaa, voimakasta veden tunkeutumista korvaan. Surffaajilla on tutkimuksissa toistuvasti havaittu vesiurheilijoista korkeimmat eksostoosiluvut. Jos surffaat useammin kuin muutaman kerran vuodessa kylmässä vedessä, korvasuojaus ei ole vaihtoehtoinen lisä – se on myöhässä.

Avovesiuinti

Avovesi on kylmempää, likaisempaa ja bakteeripitoisempaa kuin allas. Uimarin korvan riski on suurempi, ja kylmä vesi nopeuttaa myös surffarin korvan kehittymistä. Kilpaa avovedessä harjoittelevat uivat usein päivittäin – altistus kertyy nopeasti.

Allasuinti

Kylmän veden riski on pienempi, mutta kloorattu vesi heikentää korvan luonnollista suojakerrosta. Useita kertoja viikossa harjoittelevat uimarit altistuvat yllättävän herkästi ulkokorvan tulehdukselle, ja toistuva altistus rasittaa korvakäytävän herkkää ihoa ajan myötä.

Melonta, aallokkomelonta, kanoottipolo

Kaatumiset ja kylkeen kaatumiset tarkoittavat toistuvaa täydellistä veden alle joutumista. Kylmä joki- ja merivesi lisää surffarin korvan riskiä. Melojat harvoin ajattelevat tarvitsevansa korvasuojausta, ennen kuin ensimmäinen säännöllinen talvimelontakausi ottaa veronsa.

Leijalautailu ja purjelautailu

Tuulialtistus on keskeinen surffarin korvan aiheuttaja, ja leijalautailijat ja purjelautailijat ovat lajeista tuulialtteimpien joukossa. Kun mukaan lasketaan kylmä vesi ja toistuvat kaatumiset, riskiprofiili muistuttaa surffausta.

Sukellus ja snorklaus

Syvyyden mukana muuttuva paine ja toistuva veteen meno vaikuttavat molemmat korvien hyvinvointiin. Sukeltajien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota korvaterveyteen – tulehtunut tai vaurioitunut korvakäytävä on myös sukellusturvallisuuskysymys.