⏱️ Arvioitu lukuaika: 10 min
Tällä sivulla: Yleiskatsaus
Tärkeimmät huomiot
Ei. Yhtä diagnostista testiä ei ole. Tutkijat ja kliinikot käyttävät validoituja kyselylomakkeita, kuten S-Fivea ja Duke Misophonia Questionnairea, ja keskustelevat lisäksi ammattilaisen kanssa.
Tutkimuksissa esiintyy useimmin viisi: Amsterdam Misophonia Scale (A-MISO-S, 6 väittämää), sen uudistettu versio AMISOS-R (10 väittämää), Duke Misophonia Questionnaire (86 väittämää), S-Five (25 väittämää) ja MisoQuest (14 väittämää).
Pistemäärä kuvaa tutkimuksen kielellä, kuinka paljon tietyt äänet vaikuttavat ajatuksiin, tunteisiin ja arkeen. Se kuvaa kuormitusta, mutta ei ole diagnoosi.
Luku on peräisin vuoden 2023 tutkimuksesta, jossa oli mukana 772 brittiaikuista. Tutkimuksen teki King’s College London yhdessä Oxfordin yliopiston kanssa. S-Five-pisteitä verrattiin erikoistuneiden kliinikkojen haastatteluihin (Vitoratou ym., PLOS ONE). Luku on brittiläistä aineistoa, ei suomalaista.
Terveyskeskuksen tai työterveyshuollon lääkärille tai audionomille. Lääkäri voi keskustella jatkotutkimuksista, esimerkiksi korva-, nenä- ja kurkkutautien, audiologian tai psykologin palveluista.
S-Fivessä on 25 väittämää, jotka arvioidaan asteikolla 0–10. Ne jakautuvat viiteen ulottuvuuteen: sisäänpäin suuntautuvat tulkinnat, ulospäin suuntautuvat tulkinnat, tunneuhan kokemus, purkaukset ja vaikutus arkeen. Siihen liittyvä S-Five-T-lista kirjaa reaktiot 37 laukaisevaan ääneen.
Ei. Verkkotestin tulos kuvaa, kuinka paljon tietyt äänet vaikuttavat sinuun vastauspäivänä, mutta se ei ole diagnoosi. Vain ammattilainen voi sulkea pois muut selitykset, kuten hyperakusian, tinnituksen tai ahdistuneisuuden.
Kun haet tietoa misofoniatestistä, löydät lähinnä kaksi asiaa: tieteellisiä artikkeleita, joista kukin kuvaa yhtä asteikkoa, ja verkkosivuja, jotka antavat viidessä minuutissa numeron. Kumpikaan ei kerro, miten julkaistut asteikot eroavat toisistaan tai mitä pistemäärä voi ja ei voi kertoa. Tämä sivu täyttää sen aukon.
Bollsen valmistaa kuulonsuojaimia, emmekä ole lääkäreitä tai psykologeja. Pääopas korvatulpista misofoniaan käsittelee arjen apuvälineitä valittuihin hetkiin, kun taas tämä sivu keskittyy tutkimuksessa käytettyihin mittareihin. Emme tarjoa tällä sivulla testiä emmekä tulkitse pisteitä. Kerromme, mitä kukin asteikko mittaa, kuka sen on kehittänyt ja missä sitä käytetään. Lopuksi osoitamme, keneen voit ottaa yhteyttä Suomessa, jos haluat käydä tuloksen läpi ammattilaisen kanssa.
Onko olemassa virallista misofoniatestiä?
Yhtä virallista misofoniatestiä ei ole. Mikään verikoe, kuulotesti tai kuvantaminen ei tunnista misofoniaa, eikä mikään yksittäinen kyselylomake ole kaikkialla hyväksytty ratkaiseva työkalu. Käytössä on joukko validoituja kyselylomakkeita, joilla tutkijat ja kliinikot kuvaavat, kuinka voimakkaasti tietyt äänet vaikuttavat ihmiseen.
Misofonialla ei ole omaa erillistä koodia DSM-5:ssä, ICD-10:ssä eikä ICD-11:ssä. Vuonna 2022 kansainvälinen tutkijoiden ja kliinikkojen paneeli sopi yhteisestä tutkimusmääritelmästä neljän Delphi-kierroksen jälkeen ja hyväksyi vain väittämät, jotka saivat vähintään 80 prosentin kannatuksen (Swedo ym., Frontiers in Neuroscience, 2022). Kyselylomakkeet antavat tälle määritelmälle mitattavan muodon.
Music SoundPRO
Watersafe+
Life+Life+Music SoundPROWatersafe+Life+Mitä misofoniakyselyt oikeasti mittaavat?
Useimmat misofoniaa mittaavat asteikot kattavat saman laajan alueen: mitkä äänet laukaisevat reaktion, kuinka voimakas tunne- ja kehovaste on, miten ihminen ajattelee äänestä ja sen tuottajasta, miten hän selviytyy ja kuinka paljon reaktio haittaa työtä, opiskelua ja ihmissuhteita. Ne eroavat pituudeltaan, siltä, kuka ne täyttää, ja siltä, mihin ne on rakennettu.
Osa on lyhyitä vaikeusasteen mittareita, jotka voi täyttää muutamassa minuutissa. Toiset ovat pitkiä tutkimusvälineitä, joissa on omat osa-alueet laukaisijoille, tunteille, kehon reaktioille ja selviytymiselle. Muutama on tehty lähinnä selvittämään, onko misofoniankaltaisia reaktioita ylipäätään, ei sitä, kuinka vaikeita ne ovat.
Moni niistä kysyy tietyistä äänistä. Syöminen, hengitys, niiskutus, kurkun selvittely, näppäimistön naputus ja kynän napsuttelu toistuvat laukaisijalistoissa yhä uudelleen. Oppaamme misofonian yleisimmistä laukaisevista äänistä käsittelee niitä tarkemmin.
Mitä validoituja misofoniakyselyjä on olemassa?
Tutkimusjulkaisuissa esiintyy useimmin viisi misofoniakyselyä: A-MISO-S, AMISOS-R, Duke Misophonia Questionnaire (DMQ), S-Five ja MisoQuest. Taulukossa on kunkin mittaama asia, väittämien määrä ja käyttäjät sekä linkki alkuperäiseen artikkeliin.
| Asteikko | Mitä se mittaa | Väittämiä | Kuka käyttää | Lähde |
|---|---|---|---|---|
| A-MISO-S (Amsterdam Misophonia Scale) | Vaikeusaste: reaktioon kuluva aika, haitta sosiaaliselle elämälle, viha, vastustus, hallinta ja välttely. Mukailtu Yale-Brownin pakko-oireiden asteikosta (Y-BOCS) | 6 | Amsterdam UMC; aluksi psykiatrisen haastattelun yhteydessä, nykyään tutkimuskäytössä | Schröder ym., PLOS ONE, 2013 |
| AMISOS-R (Amsterdam Misophonia Scale, Revised) | Amsterdamin vaikeusasteasteikon uudistettu itsearviointiversio, jossa jokainen väittämä arvioidaan asteikolla 0–4 | 10 | Amsterdam UMC; myöhemmät väestökyselyt | Jager ym., PLOS ONE, 2020 |
| Duke Misophonia Questionnaire (DMQ) | Yhdeksän osa-aluetta: laukaisijoiden yleisyys, tunne-, keho- ja ajatusvasteet, selviytyminen ennen ääntä, sen aikana ja sen jälkeen, haitta ja uskomukset | 86 | Duke University (USA); tutkimus | Rosenthal ym., Frontiers in Psychology, 2021 |
| S-Five (Selective Sound Sensitivity Syndrome Scale) | Viisi ulottuvuutta: sisäänpäin suuntautuvat tulkinnat, ulospäin suuntautuvat tulkinnat, tunneuhan kokemus, purkaukset ja vaikutus arkeen, kukin väittämä arvioidaan asteikolla 0–10. Siihen liittyvä S-Five-T-lista sisältää 37 laukaisevaa ääntä | 25 | King’s College London; Oxford Health NHS Foundation Trustin kliinikot; brittiläinen esiintyvyystutkimus | Vitoratou ym., Psych, 2021; brittitutkimus, PLOS ONE, 2023 |
| MisoQuest | Onko misofoniankaltaisia reaktioita olemassa. Rakennettu vuoden 2013 Amsterdamin kriteerien pohjalta, yksi tekijä, vastaus viisiportaisella asteikolla täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä | 14 | Varsovan yliopisto (Puola); tutkimus | Siepsiak ym., IJERPH, 2020 |
A-MISO-S syntyi ensimmäisestä artikkelista, joka ehdotti diagnostisia kriteerejä Amsterdamissa hoidettujen 42 potilaan perusteella (Schröder ym., 2013). Duke-ryhmä kehitti DMQ:n 424 aikuisen aineistolla, ja MisoQuestin tekijät testasivat 14 väittämää 705 ihmisellä Puolassa. Kukin asteikko heijastaa otosta, jonka pohjalta se on rakennettu, ja siksi tutkijat kehittävät yhä uusia.
Amsterdamin ryhmä käytti uudistettua AMISOS-R:ää myös 575 henkilön klinikka-aineistossa, jossa kirjattiin, mitkä muut tilat esiintyivät misofonian rinnalla (Jager ym., 2020). Misofonian ja muiden tilojen päällekkäisyyttä käsittelemme erikseen sivullamme misofonia, ADHD ja autismi aikuisilla.
Mikä S-Five on ja mistä Britannian 18,4 prosentin luku tulee?
S-Five on 25 väittämän kyselylomake, jonka on kehittänyt King’s College London. Jokainen väittämä arvioidaan asteikolla 0–10 viidellä äänten sietämättömyyden ulottuvuudella. Sen ensimmäinen validointiartikkeli ilmestyi Psych-lehdessä vuonna 2021, ja se perustui suuren, ilmiön omaksi tunnistavan ihmisjoukon vastauksiin (Vitoratou, Uglik-Marucha, Hayes ja Gregory, 2021).
Kaksi ulottuvuutta koskee tulkintoja eli sitä, miten ihminen lukee tilannetta. Sisäänpäin suuntautuvat tulkinnat kääntävät syyn omaan reaktioon, ulospäin suuntautuvat tulkinnat osoittavat sen äänen tuottajaan. Muut kattavat tunneuhan kokemuksen, purkaukset ja vaikutuksen arkeen. S-Five-T-laukaisijalista on sen rinnalla ja kirjaa, mitkä 37 äänestä synnyttävät reaktion.
Vuonna 2023 sama tutkimusryhmä sovelsi yhdessä Oxfordin yliopiston ja NHS-kumppaneiden kanssa S-Fivea 772 aikuiseen, jotka valittiin edustamaan Britannian väestöä. S-Five-pisteitä verrattiin erikoistuneiden kliinikkojen haastatteluihin, ja 18,4 % otoksesta ylitti tason, jolla misofonia kuormittaa arkea merkittävästi (Vitoratou ym., PLOS ONE, 2023). Luku on brittiläistä aineistoa, eikä sitä voi suoraan soveltaa Suomeen. Validoitu menetelmä tekee luvusta painavan: se ei tullut verkkokyselystä.
Miksi verkkotestin pistemäärä ei ole diagnoosi?
Verkkotestin tulos ei ole diagnoosi, koska kyselylomake kuvaa vain sitä, mitä ihminen kertoo yhtenä päivänä. Kukaan ei ole tarkistanut, mikä muu voisi selittää reaktiota. Pistemäärä kuvaa kuormitusta, mutta ei tee diagnoosia. Edellä kuvatussa brittitutkimuksessa pisteitä verrattiin kliinikon haastatteluun juuri tästä syystä.
Voimakkaat reaktiot ääniin voivat mennä päällekkäin hyperakusian, tinnituksen, ahdistuneisuuden ja muiden tilojen kanssa, ja niiden erottaminen vaatii ammattilaisen, joka voi esittää tarkentavia kysymyksiä. Moni verkkosivu myös lyhentää, muokkaa tai sanoittaa alkuperäisiä väittämiä uudelleen, joten niiden luvut eivät välttämättä vastaa julkaistuja versioita lainkaan. Siksi tällä sivulla kerrotaan väittämien määrät ja ulottuvuudet, mutta ei pisterajoja.
Jos olet jo täyttänyt kyselyn jossakin, vastaukset voivat silti olla hyödyllisiä. Käytä niitä muistiinpanoina vastaanotolle: mitkä äänet, mitkä tilanteet ja kuinka usein ne vaikuttavat arkeen.
Kenen kanssa kyselyn tuloksesta voi puhua Suomessa?
Useimmille ensimmäinen yhteys on terveyskeskus tai terveysasema, työikäisillä usein työterveyshuolto. Lääkäri kuuntelee, mitä olet huomannut, ja voi keskustella jatkotutkimuksista kuulontutkimusten, korva-, nenä- ja kurkkutautien tai psykologin palveluiden suuntaan. Audionomi voi tutkia kuulon ja katsoa, onko taustalla äänten yliherkkyyttä. Äänten yliherkkyydestä eli hyperakusiasta kertoo Suomen Tinnitusyhdistyksen sivu.
Jos reaktio kuormittaa mieltäsi, Mielenterveystalon ohjesivu kertoo, milloin ja mistä apua mielenterveyden ongelmiin haetaan. Oppaamme misofonian tunnustamisesta Suomessa ja avun hakemisesta käy reitin läpi vaihe vaiheelta.
Missä kohtaa arjen apuvälineet, kuten korvatulpat, tulevat mukaan?
Kyselylomakkeet kuvaavat tiettyä kuvaa. Ne eivät kerro, mitä tehdä äänekkäällä ruokapöydällä. Jotkut aikuiset käyttävät yksinkertaisia arjen apuvälineitä valittuihin hetkiin, esimerkiksi passiivista korvatulppaa, joka tekee huoneesta hiljaisemman mutta ei hiljaista, ja ottavat sen pois sen jälkeen.
Korvatulppa muuttaa sitä, kuinka kova huone on, ei sitä, miten ihminen reagoi ääneen. Kuulonhoidon ammattilaisten yleinen ohje on, ettei kuulonsuojaimia kannata käyttää jatkuvasti, koska se voi tehdä korvat entistä herkemmiksi äänille. Jos haluat tutustua tähän puoleen, oppaamme korvatulppien valinnasta misofoniaan ja siitä, milloin korvatulpat pidetään ja milloin ne otetaan pois, käsittelevät sitä. Asia kannattaa mainita myös lääkärille tai audionomille.
