Korvatulpat äänitekniikoille: rehellinen opas

⏱️ Arvioitu lukuaika: 12 min

Tärkeimmät huomiot

Yhdessä vertailevassa tutkimuksessa puolella äänitekniikoista todettiin korkeiden äänten kuulonalenemaa, kun vertailuryhmässä luku oli noin viidesosa tästä. Silti kuulonsuojaus on äänitekniikoilla edelleen valinnainen varuste: samassa tutkimuksessa 85,4 % ei käyttänyt kuulonsuojaimia säännöllisesti.

Bollsen on perheyritys, ja tunnemme monia miksauspöydän takana työskenteleviä. Heille annetut neuvot harvoin vastaavat sitä, miten työ oikeasti tehdään. Alalla yleinen tapa on laittaa tulpat korvaan, kun miksaus on kunnossa, ja ottaa ne pois kriittisiin päätöksiin. Tämä opas noudattaa samaa ajatusta. Se käy läpi, mitä EU:n meludirektiivi 2003/10/EY edellyttää, miten riski eroaa FOH-, monitori- ja studiotyössä ja mitä passiivinen SNR 24 dB -tulppa voi ja ei voi tehdä miksauspöydän ääressä.

Kuinka kovaa miksauspaikalla on?

FOH-miksauspaikalla taso on live-keikalla usein yli 90 dB ja kovimmissa kohdissa selvästi yli 100 dB, monitorimiksaajan paikka lähellä kaiuttimia ja lavamonitoreja on tyypillisesti näistä kovimpia, ja studioäänittäjät altistuvat yksittäisessä työpäivässä vähemmän mutta kerryttävät kuulokealtistusta koko uran ajan. Yleisemmin konserttien äänitasoista kertoo oma oppaamme.

Luvut vastaavat mitattuja työpaikkoja. Äänitekniikoiden poikkileikkaustutkimuksessa äänenkäsittelijöiden studiossa mitattiin 101 dB(A), mikrofonityöpisteellä 94,2 dB(A) ja miksausalueella 91,1 dB(A). Kaikki nämä ylittävät EU:n meludirektiivin 85 dB(A):n ylemmän toiminta-arvon.

Turvallinen altistusaika puolittuu jokaista 3 dB:n nousua kohti. Tasolla 91 dBA turvallinen päiväannos on noin kaksi tuntia, tasolla 97 dBA 30 minuuttia ja tasolla 100 dBA 15 minuuttia. Nelituntinen festivaalivuoro pöydän ääressä kuluttaa siis päiväannoksen moninkertaisesti yhdessä illassa.

Mitä EU:n meludirektiivi edellyttää äänitekniikoilta?

EU:n meludirektiivi 2003/10/EY asettaa kolme rajaa: 80 dB(A):n alemmalla toiminta-arvolla työnantajan on arvioitava riski, tarjottava kuulonsuojaimet ja annettava opastusta, 85 dB(A):n ylemmällä toiminta-arvolla suojainten käyttö on pakollista, eikä 87 dB(A):n altistumisrajaa saa ylittää. Direktiivin teksti löytyy EUR-Lex-palvelusta.

Altistumisraja lasketaan siten, että käytetyn kuulonsuojaimen vaimennus otetaan huomioon. Siksi sertifioitu SNR-arvo on tärkeä ja arvaus ei riitä. Suomessa työnantajan velvollisuuksista ja melun torjunnasta kertoo Työterveyslaitos.

Työsuhteen laatu vaikuttaa siihen, kuka vastaa suojauksesta. Jos työskentelet palkansaajana, työnantajan on huolehdittava suojaimista ja terveystarkastuksista. Monet live-äänitekniikot työskentelevät kuitenkin freelancereina, ja direktiivi on kirjoitettu työnantajan velvollisuuksien näkökulmasta, joten itsenäisen ammatinharjoittajan kannattaa käytännössä suojata itse itsensä. Paikkojen meluvaatimuksista ei tässä oppaassa mennä pidemmälle, vaan ne kannattaa tarkistaa työnantajalta tai tapahtumapaikalta.

Miksi äänitekniikoiden kuulo kärsii?

Brasilialaisessa vertailututkimuksessa korkeiden äänten kuulonalenemaa oli 50 %:lla äänitekniikoista ja 10,5 %:lla vertailuryhmästä, ja tinnitusta ilmoitti 36,6 % äänitekniikoista ja 11,6 % vertailuryhmästä. Kuulonalenema oli siis noin viisi kertaa yleisempää kuin vertailuryhmässä.

Käyttäytyminen selittää lukuja: 85,4 % tutkituista ei käyttänyt kuulonsuojaimia. Koko aineisto on tässä äänitekniikoiden kuuloa käsittelevässä poikkileikkaustutkimuksessa, jossa työtilojen tasot olivat noin 87–101 dB(A).

Kuulon muutokset alkavat usein odotettua aiemmin. Eteläafrikkalaisessa äänitekniikan opettajien kuulotutkimuksessa viidellä kahdeksasta (keski-ikä noin 28 vuotta) oli audiogrammissa vähintään 10 dB:n lovi 3 000–6 000 Hz:n alueella, vaikka kuulo oli tavanomaisissa rajoissa. Tämä pieni otos ei kerro koko alasta, mutta lovi on tyypillinen melualtistuksen varhainen merkki, ja se ilmestyy vuosia ennen kuin sen huomaa keskustelussa.

Alalla on myös kulttuurinen puoli: kuulon suojaamista voi pitää heikkoutena tai tinkimisenä työstä. Se on päinvastoin. Kuulostaan huolehtiminen kuuluu ammattitaitoon.

Voiko miksata korvatulppien kanssa?

Korvatulpilla miksaaminen ei ole samaa kuin ilman niitä, koska passiivinen korvatulppa muuttaa kuulemaasi ääntä. Jokainen tulppa värittää ääntä: SNR 24 dB -tulpassa vaimennus kasvaa taajuuden mukana, joten korkeat äänet vaimenevat enemmän kuin bassot ja keskialue, ja juuri tällä on merkitystä kriittisissä taajuuskorjauspäätöksissä.

Äänitekniikot tietävät tämän itse. Jo mainitussa eteläafrikkalaisessa tutkimuksessa kaksi kahdeksasta vältti korvatulppia kokonaan, koska ne kaventavat musiikin kuuluvuutta työssä. Siksi rehellinen vastaus on työtapa eikä ihmetuote: yksikään tulppa ei kuulosta samalta kuin avoin korva, eikä sellaista kannata luvata.

Kokeneet äänitekniikot käyttävät tulppia silloin, kun ei tarvitse kuunnella kriittisesti. Näitä hetkiä ovat lastaus, linjatestit, tukiesiintyjien setit ja pitkät kovat kohdat, kun miksaus on jo kunnossa. Tulpat otetaan pois tärkeisiin miksauspäätöksiin, ja korville kannattaa antaa hetki tottua ennen seuraavaa ratkaisua. Monet äänitekniikot poistavat tulpat nimenomaan kriittiseen miksaukseen.

Suojaus ja parempi miksaus eivät ole vastakohtia. Mitä vähemmän taustamelua on voitettavana, sitä alemmalla tasolla show’n voi pitää, ja alempi taso tarkoittaa pienempää altistusta sinulle, bändille ja yleisölle.

Jos haluat miksata kokonaisia esityksiä tulpat korvassa, oikea työkalu on audionomin valmistama suodatintulppa, jonka vaimennus on tasaisempi. Se on selvästi kalliimpi kuin valmiina ostettava tulppa. Kaikkina muina työpäivän tunteina sertifioitu passiivinen tulppa hoitaa suojauksen murto-osalla hinnasta.

Miten äänitekniikot suojaavat kuuloaan studiossa?

Studioäänittäjän huone on hiljaisempi, mutta annos on pidempi, koska kuulokemonitorointi kahdeksan tunnin istunnon ajan kerryttää päiväaltistusta samalla tavalla kuin live-keikka. Operaattoristudioissa on mitattu jopa 101 dB(A) tavallisen työajan aikana.

Studiossa ratkaisu on monitorointitason hallinta eikä korvatulpat. Mitoita taso huolella, seuraa istuntojen kestoa ja varaa aikaa palautumiselle, sillä korvat tarvitsevat lepoa kovan altistuksen jälkeen. Peräkkäiset istunnot, meluisat työmatkat ja keikat välissä vievät palautumisajan kokonaan.

Vuosittainen lähtötason audiogrammi on äänitekniikon edullisin vakuutus. Direktiivin mukaan ylemmän toiminta-arvon ylittävälle työntekijälle kuuluu oikeus kuulontarkastukseen, ja freelancer voi varata saman tutkimuksen yksityisesti. Jos korvissa soi tai kuulo tuntuu tukkoiselta, hakeudu lääkärin tai audionomin vastaanotolle. Lovi 3–6 kHz:n alueella kannattaa huomata ajoissa, jotta työtapoja ehtii muuttaa.

Mikä SNR-arvo äänitekniikolle riittää?

SNR 24 dB -tulppa laskee laboratorioarvon mukaan esimerkiksi 105 dB:n tason korvassa noin 81 dB:iin, eli alle EU:n 85 dB(A):n ylemmän toiminta-arvon. Kuinka suuri SNR-arvo kannattaa valita, riippuu työpisteen mitatusta tasosta eikä yleisestä suosituksesta. Erot SNR- ja NRR-arvojen välillä selittää opas SNR vs NRR konserttikorvatulpissa.

Laskutapa perustuu 3 dB:n vaihtokurssiin. Jokainen 3 dB:n vaimennus kaksinkertaistaa turvallisen altistusajan, joten 24 dB:n vaimennus muuttaa 15 minuutin turvallisen ajan tasolla 100 dBA periaatteessa kokonaiseksi työvuoroksi. Vaihtokurssin ja 85 dBA:n suositellun altistusrajan selittää NIOSHin meluopas. Käytännössä saavutettu vaimennus on usein laboratorioarvoa pienempi, jos tulppa ei istu tiiviisti.

Suurempi vaimennus ei ole automaattisesti parempi. Liika suojaus katkaisee yhteyden talkbackiin, vihjeisiin ja huoneeseen, mikä ajaa äänitekniikot jättämään tulpat kokonaan pois. FOH-työhön 95–105 dB:n tasoilla SNR 24 sopii siksi hyvin: taso laskee selvästi, mutta yhteys esitykseen säilyy.

Mitä korvatulppia suosittelemme äänitekniikoille?

Music SoundPRO on passiivinen kaksilamellinen hypoallergeeninen silikonitulppa, jonka arvo on SNR 24 dB (H24, M21, L19) ja jonka vaimennus on testattu EN 352-2 -standardin mukaan. Suosittelemme sitä oletussuojaksi FOH-, monitori- ja studiotyössä kaikkiin hetkiin, jolloin kriittistä kuuntelua ei tarvita.

Kerromme suoraan, mitä tulppa ei ole. EN 352-2 -testissä vaimennus kasvaa taajuuden mukana: noin 22 dB:stä bassoissa ja keskialueella 35,3 dB:hen 8 kHz:llä. Tulppa ei siis ole referenssisuodatin. Musiikki ja puhe kuuluvat edelleen, mutta hiljaisempina ja korkeat äänet pehmeämpinä. Kun kriittinen miksauspäätös vaatii tarkkaa taajuusvastetta, tulppa otetaan pois tai käytetään audionomin valmistamaa suodatintulppaa.

Läpinäkyvä tulppa istuu kevyesti korvakäytävän suulla, ja sen voi pukea kuulokkeiden tai IEM-monitorien alle. Yhden parin voi käyttää jopa 100 kertaa, ja mukana tulee alumiinikotelo, joka kestää elämää työlaukussa. Tiivis istuvuus on vaimennuksen edellytys, ja siihen auttaa AR KI Tech -korvamittaus, joka valitsee koon kahden korvakuvan perusteella. Pari maksaa 26,95 €, mikä on noin 0,27 € käyttökertaa kohti.

Täydellinen EN 352-2 -vaimennustaulukko, kokovaihtoehdot ja sertifiointiasiakirjat löytyvät tuotesivulta Music SoundPRO äänitekniikoille.

Mihin äänitekniikon kannattaa jatkaa?

Jos myös esiinnyt, opetat tai olet kiertueella, oppaamme korvatulpat muusikoille vertailee suojausta rumpaleille, laulajille ja muille lavalla. Rumpalin näkökulmasta aihetta käsittelee korvatulpat rumpaleille. Tapahtumapaikkojen henkilökunnalle ja roudareille on oma oppaansa, ja tulppien eroja vaahtomuoviin sekä räätälöityihin tulppiin käsittelemme omissa oppaissaan.

Tämän oppaan luvut osoittavat samaan suuntaan. Miksauspöytä ylittää lähes jokaisella keikalla 85 dB(A):n toiminta-arvon, ja suojaamattomista äänitekniikoista puolella todettiin kuulonalenemaa. Käytä SNR 24 dB -tulppaa kaikkeen ei-kriittiseen tuntiin, pidä avoimet korvat päätöksille, jotka niitä oikeasti vaativat, ja varaa tänä vuonna aika lähtötason audiogrammiin.

Korvasi ovat ainoat monitorit, joita et voi vaihtaa. Kokeile Music SoundPRO -tulppia ilman riskiä 40 päivän rahat takaisin -takuulla, ja jos istuvuus tai sointi ei sovi työhösi, palauta ne.