Melusäännöt musiikkitapahtumapaikoissa: mitä Suomen laki ja EU edellyttävät

⏱️ Arvioitu lukuaika: 12 min

Tärkeimmät huomiot

Kun musiikkitapahtumapaikassa mitataan työntekijöiden annoksia, luvut ovat usein rajojen yläpuolella. Neljässä musiikkitapahtumapaikassa tehdyssä annosmittaustutkimuksessa 70 % työntekijöistä ylitti päivittäisen raja-arvon yhden vuoron aikana, ja alle 30 % käytti kuulonsuojaimia lainkaan. Suomessa asetus 85/2006 on koskenut musiikki- ja viihdealaa 15.2.2007 alkaen. Alalle ei ole poikkeusta eikä siirtymäaikaa jäljellä.

Hämmennystä lisää se, että ”meluasetukset” tarkoittavat kahta täysin eri sääntelykokonaisuutta. Toinen suojaa työntekijää salin sisällä, toinen naapuria salin ulkopuolella. Tämä opas käsittelee ensisijaisesti ensimmäistä, eli sitä, mitä EU:n meludirektiivi 2003/10/EY ja Suomessa sen toteuttava asetus edellyttävät työnantajalta.

Bollsen on kuulonsuojaukseen erikoistunut brändi, ja sen korvatulpat on testattu standardin EN 352-2 mukaan. Säädökset edellyttävät sopivia kuulonsuojaimia, eivät tiettyä merkkiä, joten valinta kuuluu tapahtumapaikalle ja sen omalle riskinarvioinnille. Musiikkiin liittyvissä korvatulppaoppaissamme käydään läpi, minkä tasoinen vaimennus sopii mihinkin tehtävään live-tilassa.

Mitkä lait koskevat melua musiikkitapahtumapaikassa Suomessa?

Kaksi erillistä sääntelykokonaisuutta, joita sekoitetaan usein keskenään. Työturvallisuuslaki ja sen nojalla annettu asetus 85/2006 suojaavat työntekijää tilan sisällä syntyvältä melulta. Ympäristönsuojelulaki ja sen perusteella annetut määräykset koskevat taas ulos kantautuvaa melua.

Niillä on eri lähtökohta, eri valvojat ja eri seuraukset. Paikka voi pysyä naapureiden kannalta hyvin sovitussa äänitasossa ja silti laiminlyödä työntekijöiden kuulonsuojauksen jokaisena aukiolopäivänä.

Ympäristön puolella ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ilmoitus muun muassa yleisötilaisuudesta, jos sen melun voi olettaa olevan erityisen häiritsevää. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen tapahtumaa, ellei kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määrätä lyhyemmästä ajasta. Lain tekstin löydät Finlex-palvelusta.

Melutason ohjearvot (55 dB päivällä ja 50 dB yöllä asuinalueilla ulkona) ovat valtioneuvoston päätöksestä. Päätös on tarkoitettu maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnitteluun sekä rakentamisen lupamenettelyihin, joten se ei ole tapahtumapaikan työntekijää koskeva raja. Ohjearvot löytyvät Finlexistä.

Mikä on valtioneuvoston asetus 85/2006?

Se on EU:n meludirektiivin 2003/10/EY kansallinen toteutus, jonka nojalla työnantajan on selvitettävä, arvioitava ja torjuttava työntekijöiden melulle altistuminen. Asetuksen koko nimi on valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta, ja se on annettu työturvallisuuslain (738/2002) 39 §:n nojalla.

Asetusta sovelletaan työhön, johon sovelletaan työturvallisuuslakia ja jossa työntekijät altistuvat melulle. Musiikki- ja viihdealalla se tuli sovellettavaksi 15.2.2007, ja siihen asti alalla noudatettiin vanhaa valtioneuvoston päätöstä 1404/1993. Asetuksen koko teksti on luettavissa Finlex-palvelusta, ja alkuperäinen direktiivi löytyy EUR-Lex-palvelusta.

Käytännön tulkintaa tarjoaa Työterveyslaitoksen melusivu, jossa käydään läpi meluntorjunnan keinot ja se, miten asetus velvoittaa työnantajaa meluntorjuntaohjelmaan.

Mitä tapahtumapaikan on tehtävä kunkin toiminta-arvon kohdalla?

Asetuksen 4 §:ssä on kolme rajaa, ja jokaiselle on päiväaltistuksen lisäksi äänen huippupaineen arvo. Alempi toiminta-arvo on 80 dB ja 112 Pa (noin 135 dB(C)), ylempi toiminta-arvo 85 dB ja 140 Pa (noin 137 dB(C)) sekä raja-arvo 87 dB ja 200 Pa (noin 140 dB(C)).

Kukin raja käynnistää omat velvollisuutensa, ja ne kasautuvat. Kun vuoro nostaa jonkun yli 85 dB:n, suojainten tarjoaminen ei ole enää kohteliaisuus vaan velvollisuus, jonka toteutumista on myös valvottava. Sama koskee kuulonsuojausta äänitekniikoille, jotka työskentelevät salissa ilta toisensa jälkeen.

Riskin arviointi (10 §) on kaiken lähtökohta. Paikka, joka ei ole koskaan laskenut työntekijöidensä annoksia, on jo laiminlyönyt perusvelvoitteen, johon muut velvollisuudet nojaavat. Terveydentilan seurannasta säädetään asetuksen 20 §:n mukaan erikseen työterveyshuoltolainsäädännössä, ja työterveyshuolto on se taho, jonka kanssa seurantatarve kannattaa käydä läpi.

Miksi 87 dB:n raja-arvo lasketaan suojaimet huomioiden?

Kolme rajaa vastaa kahteen eri kysymykseen. 80 ja 85 dB:n toiminta-arvoissa suojainten vaikutusta ei oteta huomioon, koska ne kertovat, kuinka meluisa työ on. 87 dB:n raja-arvossa suojaimen vaimennus otetaan huomioon, koska se kertoo, mitä korvaan lopulta päätyy. Näin säädetään asetuksen 4 §:n viimeisissä momenteissa.

Tämä ero jää usein huomaamatta. Klubi, jossa taso on 100 dB, ylittää kummankin toiminta-arvon riippumatta siitä, mitä henkilökunnalle jaetaan, joten opastus, merkinnät ja muut velvollisuudet pysyvät voimassa. Suojaimilla pidetään altistus raja-arvon alla.

Siksi sertifioitu vaimennusarvo on koko vaatimustenmukaisuuden kantava luku. Ilman sitä raja-arvoa ei voi osoittaa.

Suojaavatko meluasetukset yleisöä vai vain henkilökuntaa?

Henkilökuntaa. Asetus 85/2006 koskee työtä, johon sovelletaan työturvallisuuslakia, joten lipun ostanut vieras ei ole sen suojan piirissä. Ero on yksinkertainen: yleisö ei ole töissä.

Yleisön kuulon suojaamiseksi Maailman terveysjärjestö on laatinut kansainvälisen standardin, joka kuvaa, miten musiikkitapahtumissa voidaan toteuttaa turvallista kuuntelua. WHO arvioi, että yli miljardi nuorta on vaarassa menettää kuuloaan vapaa-ajan äänialtistuksessa. Standardin esittelyn löydät WHO:n sivuilta. Konserttien todellisista äänitasoista kerromme oppaassamme konserttien äänitasoista.

Koskevatko säännöt keikkamuusikoita, freelance-DJ:tä ja sessiosoittajia?

Osittain, ja juuri tästä kysymyksestä on vaikea löytää selkeää vastausta. Asetus on kirjoitettu työnantajan velvollisuuksien näkökulmasta. Työturvallisuuslain 49 §:n mukaan työpaikalla, jossa toimii useita työnantajia tai korvausta vastaan työskenteleviä itsenäisiä työnsuorittajia, kunkin on huolehdittava siitä, ettei hänen toimintansa vaaranna työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä. Lain tekstin löydät Finlex-palvelusta.

Vuokrattu miksauspöydän tekijä, sessiosoittaja ja vierailija-DJ ovat kaikki tapahtumapaikalla työtä tekeviä. Käytännössä oman kuulon suojaaminen jää silti usein itsenäiselle ammatinharjoittajalle, ja vuosittainen kuulontarkastus on järkevä varotoimi. Lisää tästä löydät oppaistamme korvatulpat äänitekniikoille ja DJ:n korvatulpat.

Onko yli 85 dB:n musiikki Suomessa kiellettyä?

Ei. Väite, että tietty desibelitaso olisi laissa musiikille ehdoton katto, on väärinkäsitys. 85 dB:n ylempi toiminta-arvo ei ole äänenvoimakkuusrajoitus, vaan se kuvaa työntekijän päiväaltistusta, joka on laskettu kahdeksan tunnin työpäivälle. Se ei kerro äänenpainetasoa yhdessä hetkessä.

Tila voi laillisesti soida 100 dB:n tasolla koko illan, kunhan siellä työskentelevät on suojattu asianmukaisesti eikä kenenkään altistus korvassa ylitä 87 dB:tä. Ulos kantautuvaa melua ohjaavat ympäristönsuojelun säännöt, eivät tämä asetus.

Mitkä tehtävät altistuvat melulle eniten?

Kaikki, jotka seisovat paikallaan äänekkäässä osassa tilaa koko vuoron. Live-musiikkitilassa taso on usein noin 100 dB, ja tasolla 100 dB ylempi toiminta-arvo täyttyy suojaamattomalla noin 15 minuutissa. Raja-arvo 87 dB täyttyy alle puolessa tunnissa. Kuuden tunnin vuoro ei ole lähelläkään rajatapausta.

Miksauspöytä, monitorit, baari, ovi ja lava keräävät kukin oman annoksensa. Tehtäväkohtaisen erittelyn löydät oppaasta korvatulpat roudareille ja tapahtumapaikan henkilökunnalle, jossa käydään läpi baari-, ovi- ja kiertuetyö sekä se, mikä vaimennus riittää koko vuoroksi.

Mikä on riittävä kuulonsuojain asetuksen mukaan?

Suojain, joka on CE-merkitty, testattu standardin EN 352-2 mukaan ja jonka vaimennus riittää pitämään altistuksen korvassa 87 dB:n raja-arvon alla ilman, että käyttäjä eristyy ympäristöstään. Asetus edellyttää sopivaa suojainta, ei tiettyä merkkiä. Työnantajan on lisäksi huolehdittava suojainten asianmukaisesta käytöstä (13 §), ja riskin arvioinnissa on otettava huomioon myös melun ja varoitusäänien yhteisvaikutus (11 §).

Laskelma on yksinkertainen. Vähennä mitatusta tasosta suojaimen sertifioitu SNR-arvo ja vertaa tulosta 87 dB:hen. 105 dB:n klubitila ja SNR 24 dB -tulpat antavat laboratorioarvon mukaan noin 81 dB korvassa, eli raja-arvon ja myös 85 dB:n ylemmän toiminta-arvon alapuolella. Käytännössä vaimennus on usein pienempi, joten lukua kannattaa käyttää suuntaa-antavana. SNR-arvon ja NRR-arvon eroista kerromme oppaassamme SNR vs. NRR konserttikorvatulpissa.

Bollsenin Music SoundPRO on passiivinen kaksilamellinen lääketieteellistä silikonia oleva korvatulppa, jonka vaimennusarvo on SNR 24 dB (H24 / M21 / L19) ja joka on testattu standardin EN 352-2 mukaan. Vaimennus kasvaa taajuuden mukana, joten se laskee tilan äänenvoimakkuutta ja kuulet silti musiikin, vain hiljaisempana. Tämä 24 dB on luku, joka tekee vaatimustenmukaisuuden työn, ja siksi se on mukana lakia käsittelevässä artikkelissa.

Ilmoitetun vaimennuksen toteutuminen riippuu tiivistyksestä, joten istuvuus on tässä vaatimustenmukaisuuskysymys eikä mukavuusasia. AR KI Tech -korvamittaus valitsee tulpan koon kahden valokuvan perusteella, ennen kuin mitään lähetetään. Tuotteen tiedot löydät sivulta Music SoundPRO -korvatulpat musiikkityöhön. Korvatulpilla on 40 päivän rahat takaisin -takuu.

Voiko tapahtumapaikka saada poikkeuksen kuulonsuojainten käytöstä?

Poikkeus on mahdollinen vain kapeasti. Asetuksen 21 §:n mukaan siitä, mitä suojainten käytöstä ja raja-arvon ylityksestä säädetään, voidaan poiketa työssä, jossa suojainten täysimääräinen käyttö työn erityisen luonteen vuoksi todennäköisesti aiheuttaisi suuremman terveys- ja turvallisuusvaaran kuin niiden käyttämättä jättäminen. Poikkeuksen tarve ja laajuus on arvioitava ja perusteltava kirjallisesti riskin arvioinnin yhteydessä, ja perusteluiksi on hankittava työterveyshuollon ammattihenkilön tai asiantuntijan ehdotus.

Työnantajan on ilmoitettava poikkeuksesta työsuojeluviranomaiselle ja huolehdittava altistuvan työntekijän tehostetusta terveydentilan seurannasta. Tämä on tarkoitettu todellisiin erikoistilanteisiin, ei paikkaan, jonka mielestä suojainten jakaminen on vaivalloista.

Lopputulos on yksinkertainen: toimitila voi olla äänekäs, mutta työntekijän päiväaltistus korvassa ei saa ylittää 87 dB:tä. Britanniassa tehty, neljän musiikkitapahtumapaikan annosmittaustutkimus (Noise & Health, 2012) osoitti, kuinka usein käytäntö jää tästä jälkeen: 30 työntekijän mittauksissa 70 % ylitti päivittäisen raja-arvon.

Jos pyörität musiikkitapahtumapaikkaa, aloita riskin arvioinnista, koska kaikki muu seuraa sen tuloksista. Jos arviointi näyttää jonkun ylittävän 85 dB:n päiväaltistuksen, suojainten tarjoaminen, merkinnät ja käytön valvonta eivät ole valinnaisia. Kuulonsuojaimet, joilla on SNR 24 dB, laskevat 105 dB:n tilan laboratorioarvon mukaan noin 81 dB:iin korvassa. Se on vaatimustenmukaisuus käytännössä, ei vain paperilla. Jos korvissa soi vuoron jälkeen pitkään tai kuulosi tuntuu muuttuneen, hakeudu työterveyshuoltoon tai kuulontutkimukseen.