Mitkä koirarodut pelkäävät ilotulitusta eniten? Mitä kolme tutkimusta löysi

⏱️ Arvioitu lukuaika: 10 min

Tärkeimmät huomiot

Ilotulitusta eniten pelkäävät koirarodut eivät ole arvailun varassa. Kolme laajaa tutkimusta Norjasta ja Suomesta, joissa oli yhteensä yli 18 000 koiraa, löysi selviä rotueroja siihen, kuinka usein koira reagoi voimakkaasti pamauksiin ja valonvälähdyksiin. Omistajat kysyvät samaa joka syksy: miksi toinen koira vapisee koko ilotulituksen ajan ja toinen nukkuu rauhassa?

Rotu on osa vastausta, mutta vain osa. Laajempi oppaamme koira ja ilotulitus käsittelee itse ilotulituskautta valmisteluista viimeisen raketin jälkeisiin tunteihin.

BOLLSEN on valmistanut kuulonsuojaimia vuodesta 2016, ja meihin luottaa yli miljoona ihmistä. Koirien kuulonsuojaimet kuuluvat valikoimaamme. Koska valmistamme yhden välineen, jota omistajat käyttävät meluisina iltoina, pidämme tutkimustiedon ja tuotteen selvästi erillään.

Mitkä koirarodut pelkäävät ilotulitusta eniten?

Norjalaisessa 17 rodun tutkimuksessa Storengen ja Lingaas (2015) kysyivät omistajilta 5 257 koirasta 17 rodusta. Ilotulituspelko oli yleisintä norjanbuhundilla: sen osuus oli 32 %. Rotujen väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä.

Koko aineistossa noin 21 % koirista osoitti voimakkaita tai erittäin voimakkaita pelon merkkejä ilotulituksen aikana. Alle 3 % reagoi näin raskaaseen liikenteeseen. Tutkimus julkaistiin Applied Animal Behaviour Science -lehdessä, ja sen tulokset on tiivistetty American Veterinary Society of Animal Behaviorin blogissa.

Täysi artikkeli on maksumuurin takana, joten rotuerot perustuvat tiivistelmään: 32 % norjanbuhundeista pelkäsi ilotulitusta, kiinanharjakoirista 8 %. Lagotto romagnolo sijoittui korkealle ukkos- ja kovien äänten pelossa, kun taas tanskandoggeilla ja bokserilla osuudet olivat näissä alhaisemmat. Voimakkaasti melua pelkäävillä koirilla esiintyi myös useammin eroon liittyvää käytöstä. Oppaamme koiran melupelko kertoo laajemmista merkeistä, siitä miten pelko leviää uusiin ääniin ja milloin eläinlääkäriin kannattaa mennä.

Mitä suomalaiset tutkimukset löysivät rodusta ja ilotulituksesta?

Suomalaisessa kyselyssä, jossa oli 13 700 lemmikkikoiraa 264 rodusta, meluherkkyys oli yleisin ahdistukseen liittyvä piirre: 32 % koirista oli erittäin meluherkkiä ja 26 % pelkäsi ilotulitusta. Meluherkkyys oli yleisintä lagotto romagnololla, vehnäterrierillä ja sekarotuisilla koirilla.

Kyseinen tutkimus, Salonen ym. (2020) Scientific Reports -lehdessä, on kahdella rodulla samansuuntainen kuin norjalainen aineisto, joten lagotto ja vehnäterrieri ovat johdonmukaisimmat löydökset molemmista maista.

Saman suomalaisaineiston toinen analyysi tarkasteli pelkkää ilotulituspelkoa 9 613 koiralla. Hakanen ym. (2020) havaitsivat, että cairnterrieri, sekarotuiset koirat ja pembroke welsh corgi olivat ilotulitusta eniten pelkäävien joukossa. Koon vaikutusta ei ilotulituspelossa havaittu, vaikka pienet koirat pelkäsivät ukkosta enemmän.

Ukkosen kohdalla sama analyysi nosti kärkeen lagotto romagnolon, cairnterrierin ja rough collien. Ukkos- ja ilotulituspelko menevät osin päällekkäin, mutta ukkonen tuo mukanaan ilmanpaineen muutokset ja sateen. Oppaamme koiran auttaminen ukkosella käsittelee ukkoseen liittyvät toimet ukkosherkille roduille ja kaikille muille koirille, joilla on sama piirre.

Mitkä rodut pelkäsivät ilotulitusta vähiten?

Norjalaisessa tutkimuksessa ilotulitusta pelkäsi vähiten kiinanharjakoira (8 %). Suomalaisessa ilotulitusanalyysissä vähiten pelkäävien joukossa olivat labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira ja kääpiövillakoira.

Kiinanharjakoira kuului vähiten pelkäävien joukkoon myös suomalaisessa aineistossa, ukkospelossa. Salosen kyselyssä kääpiösnautserit ja staffordshirenbullterrierit olivat muita rotuja harvemmin meluherkkiä. Alhainen sijoitus kuvaa rodun keskiarvoa, joten myös monet yksittäiset labradorit ja bokserit kärsivät silti uudenvuodenyönä.

Onko koiran ilotulituspelko perinnöllistä?

Rotuerot viittaavat perinnölliseen alttiuteen, mutta samojen tutkimusten mukaan myös ikä, sosiaalistaminen ja arki vaikuttavat todennäköisyyteen.

Norjalaisessa kyselyssä naaraat pelkäsivät hieman useammin kuin urokset, ja pelko yleistyi iän myötä. Suomalaisessa ilotulitusaineistossa sukupuolten välillä ei ollut eroa, ja ilotulituspelko yleistyi iän myötä noin 10 ikävuoteen, minkä jälkeen se väheni. Koirat, joita oli sosiaalistettu pentuna vähemmän, pelkäsivät enemmän.

Myös kotiolot vaikuttivat. Ainoalla koiralla ilotulituspelon todennäköisyys oli 1,44-kertainen verrattuna koiraan, jolla oli koirakaveri. Omistajan ensimmäisellä koiralla se oli 1,53-kertainen, ja koirilla, joiden kanssa harrastettiin tai treenattiin harvoin tai ei koskaan, 1,41-kertainen viikoittain harrastaviin verrattuna. Asteittaista äänitottelua käsittelee oppaamme koiran totuttaminen ilotulitukseen ja ukkoseen, ja se kannattaa aloittaa kuukausia ennen kautta.

Kaikki kolme tutkimusta perustuivat omistajien kyselyihin, joihin vastasivat pohjoismaisten rotuyhdistysten jäsenet ja vapaaehtoiset. Jos rotu puuttuu näistä listoista, sitä ei yksinkertaisesti tutkittu, eikä puuttuminen kerro mitään siitä, miten se sietää ilotulitusta.

Miten rotu vaikuttaa korvan muotoon ja Dog+-kokoon?

Rotu määrää korvan muodon ja suunnilleen myös pään koon, ja nämä kaksi vaikuttavat siihen, miten korvien päälle asetettava kuulosuojain istuu. Pystykorvat jäävät kupin sisällä reunasta vapaaksi, kun taas lerppakorvat painuvat litteinä sen sisään. Korvan muoto vaikuttaa istuvuuteen, ei kupin vaimennuksen määrään.

Taulukon painot ovat rotumääritelmien tyypillisiä vaihteluvälejä, eivät tutkimusdataa, ja lopullisen koon ratkaisee aina pään ympärysmitta.

Neljä kokoa kattaa pään ympärysmitat 17,7–58,4 cm, mikä sopii useimmille roduille mutta ei kaikille, ja suurimpien tanskandoggien pää voi ylittää L-koon. Mittaa pään ympärys ja tarkista koko ennen tilaamista oppaamme koiran kuulosuojainten koko ohjeilla. Paino on vain karkea tarkistus.

Mitä meluherkän rodun omistaja voi suunnitella etukäteen?

Herkän rodun omistaja voi suunnitella kauden ajoissa: turvallinen pesä, tuttu rutiini ja asteittainen äänitottelu kuuluvat yhteen, ja eläinlääkärin puoleen kannattaa kääntyä, jos koira pelkää voimakkaasti, vahingoittaa itseään paetessaan tai saa aikuisena uuden äänipelon. Cornellin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta neuvoo keskustelemaan eläinlääkärin kanssa hyvissä ajoin ennen ilotulituskautta ja kokeilemaan välineitä ensin päivänä ilman melua.

Läheltä kuultu ilotulitus on paljon kovempaa kuin äänet, joita koira kohtaa arjessa. Oppaamme kuinka kova ääni on koiralle liikaa esittää yleisten äänten desibeliasteikon ja sen, missä koiran korville epämukavuus alkaa.

Kuulosuojaimet ovat yksi fyysinen kerros, jonka jotkut omistajat lisäävät suunnitelmaan. Dog+-kuulosuojaimet (SNR 27 dB, koot XS–L, 89,95 €) asetetaan korvien päälle, ja ne vähentävät ilotulituksen aikana korviin pääsevää melua. Vaimennus ei ole tasaista: matalat taajuudet vaimenevat vähiten, joten syvä jyrinä kuuluu silti jonkin verran läpi. Kuulosuojaimet eivät hoida pelkoa, eivätkä ne korvaa eläinlääkärin arviota. Ne toimivat parhaiten, kun koira on harjoitellut niiden käyttöä rauhallisina päivinä, eikä koiraa saa jättää valvomatta kuulosuojaimet päässä.

Rotututkimukset antavat omistajalle lähtökohdan, eivät tuomiota. Ikä, sosiaalistaminen ja arki vaikuttavat jokaisen koiran todennäköisyyteen, joten eläinlääkärin kanssa sovittu ja hyvissä ajoin harjoiteltu suunnitelma sopii jokaiselle meluherkälle koiralle, olipa kyse rotukoirasta tai sekarotuisesta.