⏱️ Arvioitu lukuaika: 11 min
Tärkeimmät huomiot
Tinnitus on lapsilla yleisempää kuin moni vanhempi arvaa, ja se jää usein huomaamatta yksinkertaisesta syystä: lapset harvoin kertovat siitä. Boston Children’s Hospitalin mukaan noin 15 prosentilla lapsista on krooninen tinnitus. Pienempi lapsi olettaa usein, että korvissa soiva tai suhiseva ääni kuuluu kaikille, koska se on ollut siellä aina. Isompi lapsi ei välttämättä löydä sanoja tai pelkää, ettei häntä oteta tosissaan. Siksi tinnitus huomataan usein vasta, kun lasta tutkitaan jonkin muun kuulokysymyksen vuoksi. Tässä oppaassa käydään läpi tinnituksen mahdollisia merkkejä eri-ikäisillä, lasten tavallisimpia taustatekijöitä ja keinoja vähentää melualtistusta, joka on yleisin ehkäistävissä oleva syy. Tämä on yleistä tietoa, ei lääketieteellistä neuvontaa: oireiden arviointi kuuluu aina lääkärille tai audiologille.
Voivatko lapset todella saada tinnitusta?
Tinnitus ei ole vain ikääntyneiden vaiva. Myös lapsilla, vauvaikäisiä ja alakouluikäisiä myöten, voi esiintyä korvien soimista, suhinaa tai huminaa toisessa tai molemmissa korvissa. Oletus, että tinnitus kuuluisi vanhemmalle sukupolvelle, on yksi syy siihen, että se jää lapsella huomaamatta kuukausiksi tai vuosiksi.
Oletus on ymmärrettävä. Tinnitustutkimus on painottunut aikuisiin, eikä aikuisten sanasto sovi helposti lapsen kokemukseen. Lapsi, jonka korvissa on kuulunut hento suhina koulun alusta asti, ei tiedä sen olevan epätavallista. Kun 7-vuotiailta ja sitä vanhemmilta kysytään suoraan, he osaavat usein kuvata äänen tutuilla vertauksilla: jääkaapin hurina, kaukainen liikenne tai synttärien jälkeinen soiminen. Ongelma ei ole lapsen kyvyssä kertoa. Ongelma on se, että kysymystä ei yleensä esitetä.
Kuinka yleistä tinnitus on lapsilla?
Arviot vaihtelevat paljon. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen mukaan tinnituksen yleisyydeksi lasten yleisväestössä ja normaalikuuloisilla lapsilla on arvioitu 4,7–46 %, koska tutkimusten menetelmät ja kysymystavat poikkeavat toisistaan. Luvut ovat suuntaa antavia. Ne kertovat ennen kaikkea sen, ettei lasten tinnitus ole harvinaista.
Lukuja pidetään todennäköisesti alarajana, koska tinnituksesta ei kärsivä lapsi mainitsee sen harvoin ilman kysymystä. Melu on suurin ehkäistävissä oleva kuulovaurioiden tekijä nuorilla, ja siksi kuulonsuojauksen tavat kannattaa opetella jo lapsena.
Mistä tinnituksen voi huomata lapsella, joka ei osaa kertoa siitä?
Tavallisimpia käytöksen vihjeitä ovat vaikeus nukahtaa tai nukkua hiljaisessa huoneessa, taustaäänen, kuten tuulettimen, musiikin tai television, hakeminen nukkumaan mennessä sekä selittämätön ärtyisyys tai keskittymisvaikeudet hiljaisuutta vaativissa tilanteissa. Myös sekä hiljaisten että meluisten paikkojen välttely voi olla vihje, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Yleistä tietoa tinnituksesta löytyy Kuuloliiton tinnitussivuilta.
Taustaääni voi tehdä sisäisestä äänestä vähemmän häiritsevän, joten lapsi voi hakea sitä huomaamattaan. Lapsi, joka on levoton hiljaisessa huoneessa mutta rauhoittuu musiikin tai tuulettimen kanssa, voi silti kertoa jotain aivan muutakin kuin tinnituksesta: vihjeet eivät ole diagnoosi. Jos lapsi vaikuttaa ahdistuvan meluisassa ympäristössä, se voi liittyä äänille herkistymiseen, ja siitä kannattaa puhua lääkärin kanssa. Aistiherkkyydestä lisää artikkelissa korvatulpat aistiherkille lapsille.
Noin 7-vuotiaasta alkaen suora kysymys on vanhemman paras työkalu: ”Kuuletko koskaan korvassasi ääntä, kun ympärillä on aivan hiljaista?” Kun kysymys esitetään rauhallisesti, moni lapsi vastaa siihen heti. Kysymystä ei vain ole aiemmin esitetty.
Mikä voi aiheuttaa tinnitusta lapsilla?
Yli 85 dB:n melu on yleisin ehkäistävissä oleva tekijä. Myös yksittäinen kova tapahtuma, esimerkiksi läheinen ilotulite, lähtölaukaus tai täydellä teholla soiva konsertti, voi aiheuttaa oireita. Melun lisäksi tunnettuja tekijöitä ovat välikorvan tulehdus, korvavahatulppa, päävamma tai aivotärähdys, leukanivelen toimintahäiriöt, tietyt kuuloa vaurioittavat lääkkeet ja harvemmin hermostolliset tai verisuoniperäiset syyt. Syyn selvittäminen kuuluu aina lääkärille.
Korvatulehdukset ovat tavallisia 2–10-vuotiailla, ja niiden yhteydessä lapsi voi kuvata korvissaan hurinaa. Jos oire jatkuu tulehduksen paranemisen jälkeen, lapsi kannattaa viedä lääkärille tai audiologille arvioitavaksi. Korvakipu, korvan tukkoisuus, huimaus tai toispuoleinen kuulon heikkeneminen vaativat aina lääkärin arvion.
Mitkä arjen äänet ovat lapselle liian kovia?
85 dB on taso, jonka ylittävä pitkäaikainen melu voi vaurioittaa sisäkorvan karvasoluja. Monet lasten arjen tilanteet ylittävät tämän selvästi, kuten NIDCD:n meluvammaohje kertoo. Toisin kuin aikuiset, lapset eivät yleensä itse päätä äänenvoimakkuudesta tai altistuksen kestosta.
| Tilanne | Tyypillinen äänitaso | Turvallinen kesto ilman suojausta | Suositeltu suojaus |
|---|---|---|---|
| Ilotulitus perheen katseluetäisyydellä | 150–170 dB | Suojaus tarvitaan heti | Rooth Baby -kuulosuojaimet, SNR 28 dB, 0–5-vuotiaille, 24,95 € |
| Konsertti tai festivaali | 100–120 dB | Alle 2 minuuttia | Bollsen Kidz+ -silikonikorvatulpat, SNR 24 dB, 3-vuotiaille ja vanhemmille, 26,95 € |
| Urheilutapahtuma ja yleisön melu | 90–100 dB | Alle 2 tuntia | Rooth-kuulosuojaimet lapsille, SNR 26 dB, 3–12-vuotiaille, 24,95 € |
| Kuulokkeet suurella äänenvoimakkuudella | 85–110 dB | Alle 2 tuntia enintään 75 dB:llä | Äänenvoimakkuuden rajaus noin 60 %:iin |
| Ruohonleikkuri tai sähkötyökalut lähellä | 85–95 dB | Alle 2 tuntia | Rooth-kuulosuojaimet lapsille, SNR 26 dB, 3–12-vuotiaille, 24,95 € |
| Tavallinen keskustelu | 60 dB | Ei rajaa | Suojausta ei tarvita |
Ilotulitus ansaitsee erityishuomion. Lähellä katsottuna äänitasot ylittävät helposti 140 dB, ja yksittäinen altistus tällä tasolla voi vaurioittaa lapsen kuuloa. Lisää suojauksesta ilotulituksessa artikkelissa lasten kuulonsuojaus ilotulituksessa. Konserttien ja urheilutapahtumien osalta katso lasten kuulonsuojaus konserteissa sekä lasten kuulonsuojaus urheilutapahtumissa. Turvallisista melutasoista lisää on artikkelissa mikä melutaso on turvallinen lapsille.
Miten tinnitus todetaan lapsella?
Tinnituksen selvittäminen kuuluu lääkärille ja audiologille. Arvioon kuuluu tyypillisesti lapsen oma kuvaus (luotettavin noin 7-vuotiaasta alkaen, kun kysytään suoraan), kuulotutkimus mahdollisen kuulonalenemän selvittämiseksi ja tarvittaessa tympanometria välikorvan tilan tarkistamiseksi. Tinnitusta ei voi mitata suoraan millään laitteella, joten arvio perustuu pitkälti lapsen omaan kertomukseen. Siksi kysymystavalla on merkitystä.
Vanhemmat voivat valmistautua vastaanotolle pitämällä lyhyttä muistiinpanoa kotona havaituista muutoksista: milloin lapsi hakee taustaääntä, onko uni muuttunut, miten lapsi reagoi hiljaisessa ja meluisassa paikassa ja edelsikö muutosta jokin tapahtuma, kuten konsertti, ottelu, päävamma tai sairastelu. Tällainen aikajana auttaa lyhyellä vastaanotolla.
Suomessa ensimmäinen askel on yleensä yhteys terveyskeskukseen, neuvolaan tai kouluterveydenhoitajaan, jotka voivat tarvittaessa ohjata lapsen jatkotutkimuksiin. Jos oireisiin liittyy korvakipua, korvan tukkoisuutta, huimausta tai toispuoleista kuulon heikkenemistä, lapsi tulee arvioida lääkärin toimesta pikaisesti.
Mitä tinnitukselle voidaan tehdä lapsilla?
Lapsen tinnituksen arviointi ja mahdollinen jatkohoito ovat aina lääkärin tai audiologin vastuulla. Hoito valitaan syyn mukaan: esimerkiksi korvatulehduksen ja korvavahatulpan hoito kuuluvat lääkärille, ja jatkotoimista päättää asiantuntija lapsen tilanteen perusteella. Tässä artikkelissa ei anneta hoito-ohjeita, eikä kuulonsuojaimilla pyritä hoitamaan tai lievittämään tinnitusta.
Useimmille lapsille tinnitus ei ole merkittävän häiritsevää, etenkin kun se huomataan ajoissa ja asia selitetään rauhallisesti. Lapselle on tärkeää kertoa, ettei ääni ole vaarallinen eikä tarkoita, että jokin olisi vakavasti vialla. Jos lapsi kokee ääntä kuormittavaksi, asiantuntija voi neuvoa sopivista tukimuodoista.
Miten vanhemmat voivat ehkäistä melun aiheuttamaa kuulovauriota lapsella?
Melualtistuksen vähentäminen ja johdonmukainen kuulonsuojaus yli 85 dB:n tilanteissa on tärkein vanhempien käytettävissä oleva keino suojata lapsen kuuloa. CDC esittää melualtistuksen välttämisen tai rajaamisen tärkeimpänä ehkäisykeinona. Mitä aikaisemmin tapa opitaan, sitä vähemmän melu rasittaa kuuloa elämän mittaan. Kuulonsuojain ei kuitenkaan hoida tinnitusta, vaan suojaa kuuloa melulta.
0–5-vuotiaille sopivat korvia peittävät kuulosuojaimet, jotka eivät vaadi asettamista korvakäytävään eivätkä aiheuta tukehtumisvaaraa. Rooth Baby -kuulosuojaimet (SNR 28 dB) maksavat 24,95 €.
3–12-vuotiaille vaihtoehtoja on kaksi tilanteen mukaan. Rooth-kuulosuojaimet lapsille (SNR 26 dB, 24,95 €) sopivat ilotulitukseen, urheilutapahtumiin ja ulkotilanteisiin, joissa näkyvä ja helppo pukea suojaus toimii parhaiten. Bollsen Kidz+ -silikonikorvatulpat (SNR 24 dB, 26,95 €) ovat korvakäytävään asetettava vaihtoehto tilanteisiin, joissa kuulosuojaimet ovat epäkäytännölliset, kuten koulun konsertissa tai pitkällä matkalla. Ne on valmistettu lääketieteellisestä silikonista, ne eivät sisällä BPA:ta, lateksia, PVC:tä tai pehmittimiä, ja niitä voi käyttää uudelleen jopa 100 kertaa. Valinnasta lisää artikkeleissa parhaat korvatulpat lapsille ja ovatko korvatulpat turvallisia lapsille.
Kuulokkeita käyttävälle lapselle suositus on rajata äänenvoimakkuus noin 75 dB:hen, mikä vastaa suunnilleen 60 %:a useimpien puhelinten ja tablettien enimmäisäänenvoimakkuudesta. WHO:n turvallisen kuuntelun ohjelma pitää tätä tasoa rajana, jonka yli kuulokkeiden kautta kertyvä altistus alkaa lisätä riskiä.
Lisää lapsen melun aiheuttamasta kuulovauriosta ja sen varhaisista merkeistä on artikkeleissa lapsen kuulovaurion merkit ja lapsen meluvamma. Tinnitusta ja nukkumista käsitellään artikkelissa auttavatko korvatulpat tinnitukseen yöllä. Kattava yleiskuva lasten kuulonsuojauksesta löytyy myöhemmin julkaistavasta lasten korvatulppien pääoppaasta.
Mitä tehdä, jos epäilee lapsella olevan tinnitusta?
Jos lapsen käytös vastaa edellä kuvattuja merkkejä tai lapsi on maininnut kuulevansa ääntä, jota muut eivät kuule, ensimmäinen askel on rauhallinen ja suora keskustelu. Voi kysyä, kuuleeko lapsi koskaan korvassaan ääntä, kun ympärillä on hiljaista, ja pyytää häntä kuvaamaan sitä. Asiaa ei kannata dramatisoida. Useimmat lapset eivät ole tinnituksesta huolissaan, ja tärkein ensiviesti on, ettei ääni ole vaarallinen.
Seuraavaksi kannattaa ottaa yhteys terveydenhuoltoon, esimerkiksi terveyskeskukseen tai neuvolaan, jossa korvat voidaan tarkistaa ja tarvittaessa ohjata lapsi kuulotutkimuksiin. Mukaan kannattaa ottaa muistiinpanot havaituista muutoksista ja siitä, milloin ne alkoivat.
Jos oire alkoi tietyn kovan äänen jälkeen, kuten ilotulituksen, konsertin tai urheilutapahtuman, hakeudu hoitoon viipymättä. Lapsen tulee välttää lisää kovaa melua, ja lääkärin arvio on tärkeä mahdollisimman pian. Kiireellisessä tilanteessa ota yhteys päivystykseen tai terveydenhuoltoon.
Luotettavaa taustatietoa löytyy Kuuloliiton sivuilta (tinnitus ja melu) sekä Terveyskirjaston artikkelista Meluvamma. Tinnituksesta ja kuulonsuojauksesta yleisemmin kerrotaan myöhemmin julkaistavassa tinnitusoppaassa.
